Kolumnit

Pommin nurkka: Nukkumisen mestari

Ovi menee kiinni ja hiljaisuus laskeutuu kissan kotiin.

Kissan koti – tämä on minun kotini. Täällä minä syön, nukun ja leikin höyhenpallolla. Onhan täällä tuo ihminenkin, mutta en minä raaski sitä panna kadullekaan. Ei se siellä pärjäisi, kun ei osaa hiirtäkään pyytää. Ja siksi toiseksi, palvelusväkeäkin tarvitaan.

Tassuttelen esiin tuolin alta, venyttelen makeasti ja haukottelen, niin että leukapielet meinaavat mennä sijoiltaan.

Aamuni alkaa heti, kun kuulen ihmisen heräävän. Joskus se nukkuu pitkään ja joudun itse toimimaan herätyskellona: "Aamiaista, ja heti! karjaisen sen korvaan. Silloin viimeistään se herää.

Mikään ei voita ruokapussin avaamisen ääntä, ja etenkin jos vielä tonnikalan herkullisen tuoksu leijailee viekoittelevasti nenääni. Samalla, kun ruokakuppiani täytetään, kerron innokkaasti, mitä kaikkea olen yön aikana miettinyt ja nähnyt. Yleensä minulla on paljon asiaa.

Uni on tärkeää, vaikka kaikki ihmiset eivät sitä ymmärräkään. Jotkut nuoret ihmiset katselevat kirkkaita valoruutujaan aamusta iltaan, ja nukkuvat liian vähän. Meistä kissoista olisi paljon opittavaa... Meidän päivämme jaottuu terveellisen unen ympärille, ja jokaisella nukkumaanmenohetkellä on oma nimensä.

Yön nukun yleensä olohuoneen tuolissa. Yöunen katkaisee aamiainen, jonka jälkeen tuleekin aamu-unien aika. Sitä varten yleensä valitsen uuden paikan ja kiipeän korkealle torniini. Siellä, ihan ylimmällä tasanteella asettaudun mukavasti pötkölleen ja sijoittelen häntäni takatassujeni päälle lämmikkeeksi. Sulattelen aamiaista kaikessa rauhassa. Tässä on ikkunakin. Tulevatko kenties lintuystäväni tai Lili vaihtamaan kuulumisia? Tänään heitä ei näy, joten suljen silmäni.

Sitten nousen ylös virkistyneenä ja tarkastan talon. Käyn ehkä ruokakupillani nauttimassa välipalaa. Siihen mennessä Lilikin on tavallisesti ilmaantunut paikalle ja sosiaaliseeraamme.

Vuorossa on päiväunien aika, joka katkeaa, kun ihminen palaa takaisin kotiin. Kerron sille tavallisesti päivästäni ja saan taputuksen päälaelle ja herkkuja. Heittäydyn selälleni lattialle: Leikitään!

Iltapäiväsiestaa vietän joko olohuoneen tuolilla tai lattialla, kun haluan olla seurallinen. Jos yksinolo maittaa enemmän, vetäydyn tuolin taakse.

Ja sitä rataa: vielä ovat jäljellä pienet haaveilutorkut, elpaisunokoset, väliunet, kevyet iltatirsat ja suurena grande finalena makoisat yöuinujaiset.