Kolumnit

Pommin nurkka: Pajus major

Loikoilin ikkunalla ja heilautin tassua tutulle pyöräilijälle, kun ikkunalle lehahti sellainen siivekäs eläin. Sillä oli piskuinen sello selässä.

Siinähän oli ystäväni talitiainen!

Vääntäydyin ylös, ja koska olin yksin kotona, avasin tuuletusikkunan. (Kummastuttaako tämä sinua, kunnioitettu lukijani? Kysynpä sitten, mistä tiedät, mitä kissasi tekee, kun et ole paikalla näkemässä..?)

– No terve, mitäs kaveri.

Talitiainen laski sellon ikkunalle nojalleen ja kertoi etsivänsä bändikavereitaan. Hän soittaa Pajus Major -kvartetissa, ja yhtye oli kutsuttu esiintymään Kamarimusiikki-festivaaleille.

Festivaalin aikana puiden oksat notkuisivat yleisöstä ja siellä tulisi olemaan satakieliä, talitiaisia, urpiaisia, varpusia ja vaikka ketä.

Talitiainen valitteli, että mielellään kutsuisi minutkin kuuntelemaan, mutta voisin herättää hämminkiä yleisössä, sillä se luulisi minun saapuneen illalliselle.

– Linnut ja kissat eivät yleensä ole hyvää pataa keskenään.

Myönsin tämän olevan totta. Talitiainen lupasi minulle kuitenkin henkilökohtaisen konsertin, jos saisi vähän auringonkukan siemeniä ja siemauksen raikasta vettä. Pitkä lentomatka pani vatsan kummasti kurnimaan.

– Tule sisään, pyysin, ja ystäväni lehahti olohuoneen pöydälle. Hän pöyhisteli vähän aikaa höyheniään ja suki itseään nokallaan. Sitten hän otti sellonsa ja soitti Saint Saënsin Eläinten karnevaalista osan Kanat ja kukot.

Kuuntelin pää kallellani keskittyneenä.

Pommin Kamarimusiikkiin kuului sellokonsertti. Kuva: Maria Karuvuori

– Bravo, huudahdin ja heilutin häntääni ihastuneena, kun ystäväni laski jousensa ja siivekkäät sävelet vaikenivat.

Sitten hän pani sellon takaisin selkäänsä ja lehahti ikkunasta ulkoilmaan.

Pötkähdin takaisin ikkunalaudalle ja katselin ystäväni etääntymistä.

Tutulta kissalta oli saanut viestin, jossa hän valitteli, että hänen ihmisensä ei anna hänen ottaa lintuja kiinni.

Ihmiset ovat kummallisia, itse mättävät toisia eläimiä suuhunsa, minkä kerkiävät, mutta kauhistuvat, jos kissa tekee samaa.

Ajattelin myös ystävääni, joka oli talitiainen.

– Miten kummallinen maailma onkaan.

Pommi on 11-vuotias kuhmolainen tyttökissa ja tällä palstalle se kertoo kuulumisiaan.