Paikallisuutiset

Älä sulje silmiä ikäihmisten kaltoinkohtelulta

Välillä luemme ikäihmisten huonosta kohtelusta hoivakodeissa, mutta harvemmin puhumme ikääntyneiden kokemasta kaltoinkohtelusta ja lähisuhdeväkivallasta, joka tapahtuu kodin seinien sisäpuolella.

Kuhmon kirjastossa on helmikuun ajan nähtävillä RajatOn- ryhmän valokuvanäyttely, joka on tehty yhteistyössä psykoterapeutin kanssa. Näyttelyn taustalla on ikäihmisen irrottautuminen lähisuhdeväkivaltatilanteesta ja siitä, mitä kaikkea tunteita siinä prosessissa kokee.

– Näyttelyn valokuvat ovat kuin ikkunoita siihen maailmaan, mitä ikäihmiset kokevat ja kohtaavat, kun näitä kaltoinkohtelutilanteita ratkotaan ja turvallisuutta luodaan. Siinä koetaan surua, ambivalenssia ja uuden muodostamista. Nämä prosessit ovat todella pitkiä. Kävimme näitä tunteita ja tilanteita läpi ryhmän kanssa, ja he ottivat sitten näitä valokuvia tähän näyttelyyn, kertoo Riitta Vesala , joka tulee työparinsa Marjaleena Kyllösen kanssa Oulun Seudun Mäntykoti ry:n Kotiväki-hankkeesta.

Kotiväki-hankkeessa työskennellään ikääntyneiden kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden kanssa.

– Tämä on Stea-rahoitteinen kolmivuotinen hanke, jonka viimeinen vuosi käynnistyi nyt. Hanke kuuluu Elämänote-ohjelmaan, jota koordinoi Valli, eli vanhus- ja lähimmäispalveluliitto ry sekä Ikäinstituutti.

Elämänote- ohjelmassa on erilaisia hankkeita, joissa työskennellään ikääntyneiden kanssa, joilla on haastava elämäntilanne.

Ikäihmisten kaltoinkohtelu ja lähisuhdeväkivalta on edelleen tabu.

– Se on kyllä valitettavasti edelleen aihe, mitä ei hirveästi uskalleta nostaa pöydälle. Mutta kuitenkin kehitystä on tapahtunut, jo tämän meidän hankkeenkin aikana, Kyllönen sanoo.

Hän jatkaa, että mitä enemmän kasvatamme ihmisten tietoisuutta tästä aiheesta, sen helpompi meidän on jatkossa puuttua kaltoinkohteluun ja tunnistaa se.

Ikäihmistenkin kokema väkivalta sekä kaltoinkohtelu hyvin moninaista.

– Se on muutakin, kuin musta silmä nyrkillä. Se voi olla psyykkistä, sosiaalista, taloudellista, mutta se voi olla myös yhteiskunnallista, Kyllönen toteaa.

– Tekemättä jättäminenkin on kaltoinkohtelua, jos jätetään ikäihminen vailla palveluita ja apuja, joita hän tarvitsee, Vesala jatkaa.

Yksi iso osa on taloudellinen kaltoinkohtelu.

– Ikääntyneellä ei riitä rahat ruokaan tai lääkkeisiin läheisen vuoksi. Yleensä taloudellista kaltoinkohtelua tekevät ikääntyneen lapset tai lapsenlapset, tai joku muu, kenellä on luottamuksellinen suhde häneen, Vesala toteaa.

Tutkimusten mukaan joka neljäs ikäihminen Suomessa pelkää läheistään.

– Viidestä viiteentoista prosenttiin on kokenut jonkinlaista lähisuhdeväkivaltaa. Se on suuri määrä, vaikka tämä monesti mielletään vain marginaaliseksi ilmiöksi, Vesala sanoo.

Valitettavasti tapaukset jotka tulevat julki voivat olla vain jäävuoren huippu.

– Onneksi ikäihmiset ovat löytäneet tiensä turvakoteihin, koska siellä ikääntyneiden määrät kasvaa koko ajan, Kyllönen toteaa.

Lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa ei tule ensimmäisenä kaikille mieleen ikäihmiset. Luemme hoivakotien tekemistä laiminlyönneistä mediassa, mutta näissäkään uutisissa uutisarvo ei kestä kauan, emmekä jää pohtimaan juurisyitä sille, miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Lähisuhdeväkivalta voi kestää vuosikymmeniä.

– Jos on 50 vuoden avioliitto takana, sinä aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Osalla meidän hankkeen asiakkaista on tosi pitkä tarina taustalla, Kyllönen sanoo.

Usein taustalla voi olla muistisairaus.

– Esimerkiksi puoliso on voinut sairastua muistisairauteen, ja sen myötä väkivalta on alkanut. Muistisairaus voi muuttaa persoonaa paljon, myös väkivaltaisempaan suuntaan.

Joskus tilanne on toisinpäin.

– Ikääntyneen omaishoitaja väsyy, kun ei saa riittävästi tukea tilanteeseensa ja hän voi alkaa kohdella kaltoin hoidettavaa, Kyllönen sanoo.

Näissä asioissa näkyy myös ylisukupolvisuus.

– Monet ikääntyneistä ovat sotien jälkeisen elämän nähneet, tulee sellainen, ettei "pietä minnään" sitä kaltoinkohtelua, koska sota oli se väkivalta silloin, tai niin he kokevat sen, Vesala sanoo.

Traumatietoisuus syntyi vasta 80-luvulla, joten ikäihmisillä ei varmaan ole edes sanoja, joilla kuvailla tunteitaan.

– Kerran yksi rouva puhui, että kun on se "ryykeli", ja tätä sanaa avattuaan paljastui, että hän puhui kaltoinkohtelusta.

Tälle ikäpolvelle oli normaalia myös fyysinen kuritus, mikä varmasti vaikuttaa asiaan.

– Tämän ikäiset ovat tottuneet myös siihen, että omat asiat pidettiin omien seinien sisällä, Kyllönen sanoo.

Myös avioliitoissa on vahvasti muistissa se, "kunnes kuolema meidät erottaa", Kyllönen jatkaa.

Mistä apua saa? Viime kädessä kunta on vastuussa vanhuspalveluiden toteuttamisesta ja heidän tulee ohjata virallisen avun piiriin, kunnan vanhuspalveluista vastaavan työntekijän kautta.

On olemassa myös huoli-ilmoitus, jonka kuka tahansa voi tehdä, joko netissä tai soittamalla. Huoli-ilmoituksen voi tehdä omaisesta tai vaikka naapurista, josta on huoli syntynyt. Ilmoituksen voi tehdä tarpeen tullen myös itsestään.

– Jos on vaikka omaishoitajana ikäihmiselle ja ymmärtää, että nyt mennään riskirajoilla oman jaksamisen kanssa ja tarvitsee apua tuntemuksiin, silloin voi tehdä huoli-ilmoituksen omasta tilanteesta.

Huoli-ilmoitus johtaa moniammatillisen ryhmän kokoontumiseen ja tilanteen selvittämiseen.

– Huoli-ilmoitus on lakiin perustuva ja ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus tehdä ilmoitus, jos huomaa ikäihmisen vailla tarvittavia palveluja, Vesala sanoo.

Hän jatkaa antamalla esimerkin vaikkapa viikoittaisen kylvyn saamisen ongelmasta.

– Suurin osa huoli-ilmoituksia koskevat varmaan ateria- tai pesupalveluja sekä kodin muutostöitä, mutta myös niitä lähisuhdeväkivalta-asioita.

Kaltoinkohtelua voi olla hankala tunnistaa. Epäilyksiä voi herättää myös ikäihmisen käytöksen muuttuminen, sekä esimerkiksi mustelmat kehossa.

Kyllönen sekä Vesala peräänkuuluttavat systemaattisen kyselyn perään.

– Koulumaailmassa ja työmaailmassa on terveyskyselyissä kysymyksiä esimerkiksi päihteidenkäytöstä ja väkivallan käytöstä perheessä, mutta vanhuspalveluissa se puuttuu. Jos se olisi systemaattista, se helpottaisi kun tulisi kaikilta kysyttyä ja kun luottamusta syntyy, näitä kaltoinkohtelutilanteita voisi paljastua enemmän, Kyllönen toteaa.